Torstai 18.4.2013 klo 9:00 – Turo

Kello on 23:14 keskiviikko-iltana 17.4.2013, kun tätä kirjoitan. Oluita on avattu jo muutama ja on niin onnellinen olo. Kerrataanpa päivän kulku.

Eilen illalla, kun kaikki oli valmista, niin Aksun, Timon ja Tommin kanssa painuttiin saunaan ja alkoi vimmattu keskustelu ja ajatusten vaihto. Studioelämä aktivoi meissä kaikki viimeisetkin hiljaiset muusikon solut ja lauteilla sadassa asteessa pääsimme todella vauhtiin, mitä tulee ajatuksiin Raaka-Aineen musiikista ja kaikesta muusta hyvästä musiikista, mitä maailmasta löytyy. Huh, miten henkevää. Uskomme tekevämme kultalevyä, hehhehheee…

Tarkistetaan menikö kaikki oikein?
(tulevan kultalevyn paikka taustalla)

Aamu koitti taas kerran liian aikaisin. Kuin kellon lyömänä, pääsin nukkumaan taas vasta 02:30. Kun kolmatta aamua kaiken antaneenasi heräät kuuden tunnin unien jälkeen, on olo melko epäuskoinen. Miten ihmeessä voin taas, kolmatta päivää putkeen, antaa kaikkeni rumpujakkaralla istuen?

Kun olen kokannut munakokkelia koko konkkaronkalle ja imenyt kitusiini pari kuppia kahvia, on meininki kuitenkin taas aivan eri fiiliksellä. Kyllä tämä tästä lähtee, mennääs kokeilee!

Meillä on jäljellä kolme biisiä, joista ensimmäinen on todellinen herkku, tämän levyn riffittelybiisi, jossa rumpali todella pääsee pistämään parastaan. Ja kuin huomaamatta, juuri tämän biisin purkittaminen venyy ja venyy.

Ruokailun yhteydessä tulee rumpalille raskas olo

Kolme ja puoli tuntia myöhemmin, Aksu vihjailee, että voitaisiin lähteä lounaalle. Minä, kun olin vasta päässyt vauhtiin! Soittaminen on kyllä niin fiilislaji, ettei mikään. Onneksi työn tulos on hyvä, jotta voin rentoutua ja lähteä poikain kanssa Rappulan perheen legendaariseen ruokapöytään.

Lounaan jälkeen saamme levyn nimikappaleen äänitettyä reilussa tunnissa, jonka jälkeen tulevan levyn ”progein” biisi saa ruhtinaalliset kaksi tuntia aikaa ennen kuin pitää siirtyä Timon akustisen kitaran taltiointiin. Suoraan päiväsaunan lauteilta paukkaan vain pyyhe päällä paljain jaloin soittamaan viimeisen biisin purkkiin. Se sujuu oikeassa mielentilassa todella hienosti ja urakkani on valmis!! WOHOO!!! JIHUU!!!

Valmista!

Uskomaton fiilis, kun kolmen PITKÄN päivän urakka on valmis ja osuuteni levyn soittamisesta on ohi. Kymmenen biisiä kolmessa päivässä ei ole helppo suoritus. Kun tuottaja-äänittäjämme Aksu vielä taputtelee selkään ja kehuu, että hienosti meni, niin eihän tässä voi muuta kuin vuodattaa kaksi kyyneltä, yksi per silmä, ja painua TAAS saunaa lämmittämään. Hikoilkoon Timo nyt vuorostaan akustisen kitaransa kanssa.

Ihan pakko vielä sanoa, että olipa siistiä, kun herra Rappula itse tuli studioon tarkistamaan miten menee ja kuuli Timon akkarijuttuja livenä. Parin kehun jälkeen kehtasin kysyä, että ”mihin tuleva kultalevy sitten ripustetaan?” 😉

Petrax- äänitysten viimeinen etappi: Akustiset kitarat